Petteri Orpon (kok.) ja Riikka Purran (ps.) johtama hallitus antoi keväällä esityksen laeista, joiden mukaan korkeakouluille tulisi mahdollisuus antaa alempi tai ylempi korkeakoulututkinto myös avoimista, maksullisista opinnoista. Tämä väylä on hallituksen mukaan suunnattu työssäkäyville ja toista tutkintoa suorittaville, lisäten täten mahdollisuuksia kouluttautua. Uusien lakien on tarkoitus tulla voimaan elokuussa 2028.
Lakiesityksen lausuntokierros loppui kesäkuussa ja yliopistot ja useat muut tahot teilasivat esityksen. Helsingin Sanomien (29.7.) mukaan yliopistojen kritiikki ohjausryhmässä ohitettiin, ja Itä-Suomen yliopiston rehtori Tapio Määttä vertasi prosessia jopa Garden Helsinki -jupakkaan. Määtän mukaan asia on päätetty ilman kunnollista valmistelua tai julkista keskustelua. Maksulliset tutkinnot olisivat iso muutos suomalaisessa korkeakoulutuksessa.
Yliopisto-opiskelijoita edustava Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) suhtautuu esitykseen “erittäin kriittisesti”. Toukokuun lopulla julkaistussa tiedotteessa SYL huomauttaa, että “avoimen korkeakoulun tutkinnonanto-oikeus loisi maksullisen ohituskaistan opiskelijavalintaan.”
Raha ratkaisee
Avoimen korkeakoulun opinnot on yleensä tarkoitettu työssäkäyville tai tutkintoaan täydentäville, sekä omaksi ilokseen uutta oppiville. Kuka tahansa voi siis opiskella avoimessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa haluamiaan kursseja. Osa kursseista on ilmaisia, joistakin peritään satojen eurojen maksua. Kursseista ei kuitenkaan saa muodostettua kokonaista tutkintoa, vaikka käydyt kurssit olisivat samat kuin perustutkinto-opiskelijalla.
Lakiesityksessä ei olisi luvassa tutkinto-oikeuden lisäksi muita merkittäviä muutoksia avoimen opiskeluun. Avoimen väylän opiskelijat eivät jatkossakaan nauttisi samoista eduista perustutkinto-opiskelijoiden kanssa. Täten opintotuki, ateriatuki ja opiskelijoiden terveydenhuolto loistaisivat poissaolollaan.
Helsingin Sanomien artikkelissa arvioidaan avoimessa suoritetun lääkärintutkinnon hinnaksi opiskelijalle jopa 100 000 euroa. Tämä olisi merkittävästi enemmän kuin EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille voimassa olevat lukukausimaksut. Esimerkiksi Oulun yliopiston lukuvuosimaksut kansainvälisille opiskelijoille maisteriohjelmissa ovat 10 000 ja 14 000 euron väliltä.
Maksulliseen koulutukseen liittyy oleellisesti opiskelijoiden toimeentulo. Korkeakouluopiskelijoiden velkatilanne on huonontunut merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Kelan tilastojen mukaan vielä 2010-luvun alussa keskimääräinen opintolaina valmistumisen hetkellä oli noin 5 000 euroa, kun taas lukuvuonna 2024–2025 se oli jo lähes 13 000 euroa. Kelan perinnässä oli 36 000 opintovelallista.
Sadantuhannen euron tutkintomaksu ei kuulosta realistiselta suhteutettuna suomalaisen kokopäivätyöläisen mediaanituloihin, jos jo pienemmistäkin summista päädytään perintään. Lakiesitys myös jättää avoimeksi sen, pitääkö opiskelijan maksaa lukukausimaksut vuosittain. Jos maksuja voi kerryttää velaksi, kuinka moni uskaltaa valmistua niskassaan asuntolainan verran opintolainaa?
Jos taas opiskelija rahoittaa avoimen tutkinnon käymällä töissä, törmätään väistämättä ajankäytön haasteisiin. Alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen vaatii 300 opintopisteen takomista. EU:n standardin mukaisesti yksi opintopiste vastaa 27 tunnin työtä. Laskennallisesti täysipäiväisesti töissä käyvän opiskelijan pitäisi siis tehdä noin kahta työpäivää. Käytännössä opintopisteitä saa kuitenkin merkittävästi helpommalla. Kasvatustieteiden tohtori Jarkko Impolan väitöskirjassa vuodelta 2025 todetaan, että kontaktiopetuksen ulkopuolella opintopisteet eivät juuri korreloi ajankäytön tai kurssien työmäärän kanssa.
Jatkuvaa koulutusta ja oppimista
Koulutuksen kertymistä samoille ihmisille halutaan nykyään välttää. Esimerkiksi toisen, samanarvoisen tutkinnon maksullisuutta on pohdittu. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) taustamuistiossa vuodelta 2023 todetaan, että toisen tutkinnon maksullisuus voisi kuitenkin johtaa siihen, että opiskelijat eivät valmistuisi ensimmäisestä tutkinnosta, jotta maksuttomuus säilyisi. Tähän taas on puututtu yhden opiskeluoikeuden säännöllä. Elokuusta 2026 alkaen opiskelijan aiemmat opiskeluoikeudet raukeavat, jos hän ottaa vastaan uuden, samantasoisen opiskelupaikan. Useampi tutkinto tulee jatkossa suorittaa yksi kerrallaan, eikä samanaikaisesti.
Työelämä vaatii usein koulutuksen täydentämistä valmistumisen jälkeen. Esimerkiksi Oulun yliopiston strategiassa koulutukseen liittyvissä toimenpiteissä kerrotaan yliopiston tarjoavan mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen läpi elämän. Toisen kokonaisen tutkinnon sijaan tämä voi tarkoittaa yksittäisiä kursseja, sivuaineen kokoisia opintokokonaisuuksia, tai yritysten ostamia täsmäkoulutuksia omille työntekijöilleen.
Tiukennusten lisäksi lakeja ja asetuksia on myös höllennetty. Tämän vuoden heinäkuusta lähtien yli 25-vuotias työnhakija voi suorittaa avoimia korkeakouluopintoja ilman vaikutusta työtttömyysetuuteen, joskin työnhakuvelvoite säilyy. Tämä saattaa osittain paikata muutama vuosi sitten poistettua aikuiskoulutustukea.
Nuoret opintojen syrjään setelillä
Keväällä tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie (kok.) ilmoitti käyttöön otettavasta opintosetelistä. Setelillä toiselta asteelta valmistunut nuori voi suorittaa 30 opintopisteen verran opintoja avoimessa korkeakoulussa maksutta. Opinnot eivät poista esimerkiksi ensikertalaisuutta, joten tarvittaessa opintoja voi käyttää eri alojen kokeiluun, tai useiden kurssien suorittamiseen samalta alalta ja myöhemmin niiden hyväksilukuun tutkintoon.
Opintoseteliä on kuvailtu hyväksi mahdollisuudeksi niille nuorille, jotka eivät saaneet yhteishaussa opiskelupaikkaa. Vastaavia, alakohtaisia väyliä on toki nykyäänkin tarjolla. Esimerkiksi Oulun ammattikorkeakoululla on Oamk Highway -ohjelma, jonka kautta voi varmistaa opiskelupaikan jo toisen asteen aikana käymällä muutaman yhteistyökurssin.
Opintosetelikokeilu on suunnitellusti käynnissä kolme vuotta. Ministerin mukaan nuoret ovat suhtautuneet opintoseteliin hyvin innostuneesti. Ylen (7.8.) mukaan innostus näkyi heti elokuun alussa, kun seteli tuli mahdolliseksi. Opin.fi-sivuston kautta haettava seteli myönnettiin lähes tuhannelle nuorelle heti ensimmäisenä hakupäivänä, ja osa aloitti opiskelun välittömästi.
Seteliin liittyy kuitenkin muutamia haasteita. Opintosetelillä opiskeleva ei ole esimerkiksi oikeutettu opintotukeen. Myös suoraan toiselta asteelta korkeakoulutukseen siirtyminen voi olla haastavaa, sillä seteliä käyttävät eivät esimerkiksi ole mukana orientaatioviikolla. Oulun yliopiston opintosetelistä kertovalla sivulla onkin isolla maininta Opiskelutaidot haltuun -kurssista, jolla pyritään tarjoamaan tukea opintonsa aloittavalle ja tietoa esimerkiksi opinnoissa käytettävistä tietojärjestelmistä.
Visiota vai utopiaa?
Suomen koulutustason nostaminen on osa valtakunnallista strategiaa. Osana Suomi 100 -juhlavuotta julkaistiin korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio vuonna 2017. Pamfletti määrittelee koulutuksen ja tutkimuksen suuntaviivoja vuoteen 2030. Visiossa todetaan esimerkiksi, että korkeakoulutusta on kaikkien saatavilla, ja että tavoitteena on saada yli puolelle suomalaisista nuorista korkeakoulututkinto. Tämän vuoden kesäkuussa OKM julkaisi päivitetyn vision, joka tähtää vuoteen 2040. Uuden vision mukaan 60 prosentilla ikäluokasta tulisi olla korkeakoulututkinto.
Vision luvuista ollaan kaukana. OECD:n syksyllä 2025 julkaiseman raportin mukaan 39 prosentilla suomalaisista nuorista aikuisista on korkeakoulututkinto, mikä on reilusti alle OECD-maiden keskiarvon (48 prosenttia). Vaikka korkeakouluopiskelijoiden määrä onkin noussut yli kymmenen prosenttia vuosina 2015–2022, ei koulutettujen osuus ole lähelläkään tavoitetta.
Korkeakoulutuksen visiossa todetaan myös, että koulutustason nosto edellyttäisi saavutettavuuden parantamista ja aliedustettujen ryhmien osuuden kasvattamista. Niin ikään OECD:n raportissa vuodelta 2024 todetaan korkeakoulutuksen olevan Suomessa periytyvää. Jos vähintään toisella vanhemmalla on korkeakoulututkinto, suorittaa lapsi todennäköisesti myös korkeakoulun loppuun, kun taas matalammin koulutettujen lapset suorittavat todennäköisemmin keskiasteen tutkinnon. On vaikea nähdä, miten koulutuksen maksullisuus vähentäisi tutkinnon periytyvyyttä.
Avoimissa opinnoissa on toki hyviäkin puolia. Lakiesityksen mukaan avoimen opiskelija ei syö omaa ensikertalaiskiintiötään eikä vie keneltäkään opiskelupaikkaa. Opettaminen vaatii kuitenkin aina resursseja ja läsnäoloa edellyttävillä kursseilla on rajallisesti tilaa. Elleivät opinnot pyöri jatkuvasti automatisoituina verkko-opintoina, tarvitsevat myös maksavat opiskelijat huomiota osakseen. Opettajien tulee arvioida kurssisuorituksia ja ohjata harjoitustöitä. Monilla aloilla helposti arvioitavat monivalintatentit eivät ole paras tapa osaamisen mittaamiseen. Korkeakoulutuksen visiossa todetaankin painavasti, että koulutustason nostoa ei saa tehdä korkeakoulutuksen laadun kustannuksella.
Kuka kaavailluista muutoksista konkreettisesti hyötyisi? Ainakin ilman opiskelupaikkaa jäänyt varakas nuori. Siinä missä pääsykokeissa rannalle jäänyt vähävarainen ikätoveri joutuu odottamaan seuraavaa yhteishakua, voisi varakkaampi nuori aloittaa maksulliset avoimen opinnot heti.
Vaikka opiskelupaikan ostaminen tulevaisuudessa olisi mahdollista, tulee opinnot silti suorittaa. Toisaalta, jos opiskelija on niin motivoitunut, että on valmis maksamaan kymmeniä tuhansia euroja tutkinnosta ja pystyy suorittamaan sen määräajassa, mikä estää häntä pääsemästä nykyisiä reittejä korkeakouluun? Ylioppilastodistuksella, lukion päättötodistuksella ja pääsykokeilla mitataan opiskelijan kyvykkyyttä ja potentiaalia menestyä tulevissa opinnoissa. Opiskelupaikan ostaminen ei takaa valmistumista, jos opiskelija ei olekaan kykenevä suoriutumaan opinnoista.
Perimmäisten kysymysten äärellä
Yliopistojen hallinnon muodostavat professorien, muun henkilökunnan ja opiskelijoiden kolmikantamalli. Avoimessa tutkintoa suorittavat maksavat asiakkaat eivät tähän malliin helposti istu. Avoimessa opiskelevat opiskelijat eivät ole korkeakouluyhteisön täysivaltaisia jäseniä eivätkä he voi toimia esimerkiksi hallinnon opiskelijaedustajina. He eivät myöskään kuulu automaattisesti ylioppilaskuntaan.
Maksamalla tutkinnosta opiskelijoista tulee korkeakoulujen asiakkaita. Kritiikki hallituksen lakiesitystä vastaan kumpuaa osittain tästä muutoksesta. Saako opiskelija rahansa takaisin, jos hän ei ole tyytyväinen koulutuksen laatuun tai ei lupauksista huolimatta työllisty omalle alalleen? Millainen mainehaitta mahdolliset reklamaatiot ovat korkeakouluille?
Ministeri Talvitie sanoi elokuun alussa, että maksuton väylä ensimmäiseen tutkintoon säilyy ainakin vuoteen 2040 asti (HS 2.8.). Nyt syntyvät tai päiväkoti-ikäiset lapset eivät siis voi tietää, onko tulevaisuudessa heille tarjolla maksutonta korkeakoulutusta, vaikka visioissa 60 prosentilla ikäluokasta pitäisi olla tutkinto.
Korkeakoulutuksen myllerrysten takana on koko suomalaista yhteiskuntaa järisyttäviä muutoksia. Syntyvyys on laskenut, ikäluokat ovat pienenneet, eikä nuoria tulevaisuudessa riitä täyttämään läheskään kaikkia opiskelupaikkoja. Ovatko maksulliset tutkinnot laastari vuotavaan avohaavaan, pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rapauttamista, vai pakollinen ja tervetullut muutos?
